Teatteri voidaan joskus mieltää samanlaiseksi korkeakulttuuriksi kuin vaikka ooppera, baletti tai kaupungin orkesterin konsertit. Ne eroavat teatterista siinä, että niillä on oma asiantuntijayleisönsä. On olemassa “balettomaaneja” eli ihmisiä, jotka todella tietävät eri baleteista ja seuraavat alan kehitystä. Oopperamusiikin asiantuntijoita on paljon, samoin klassisesta musiikista tietäviä ihmisiä. Se ei tarkoita sitä, etteikö myös ilman erityistietoja ja -taitoja oleva ihminen saisi paljonkin irti musiikki- tai tanssiesityksestä. Teatteri kuitenkin eroaa moninaisuutensa vuoksi korkeakulttuurin muodoista. Monet näytelmät ovat helposti ymmärrettäviä ilman mitään ennakkotietoja. Myös klassikot kuten vaikkapa William Shakespearen näytelmät on usein toteutettu siten, että niissä on kiinnostavaa katsottavaa kaikille katsojille.

Näytelmien lumo

embassy-theatre-interiorNäytelmien lumo piilee siinä, että niissä tuodaan draaman kautta esille asioita, joista ei välttämättä arkipäivisin puhuta. Kun näyttelijät esittävät roolihahmoja, itselle vieraaseen hahmoon samaistuminen ja hänen tunteidensa ymmärtäminen tulee helpommaksi. Tilanteen tiivistyminen lavalla niin kuin se näytelmissä yleensä tiivistyy draaman kehittyessä kohti huippuaan, tuo esiin tilanteiden syvimmät puolet. Näytelmäkirjailijalla on jotain sanottavaa elämästä. Viesti tulee esille niin repliikeistä kuin draaman kaaresta ja loppuratkaisustakin. Huumorilla usein kevennetään tekstiä. Katsojan tunteet heräävät eloon ja jotkut jo itseltä unohtuneet ajatukset saattavat muistua mieleen, kun näkee tilanteen kehittyvän silmiensä edessä.

Teatteri auttaa katsojaa myötäelämään, kohtaamaan tunteitaan, saamaan uusia ajatuksia elämästä ja maailmasta. Hyvän esityksen jälkeen konkreettisen maailmankin voi nähdä uudella tavalla. Ikään kuin asiat saisivat uuden ulottuvuuden. Viesti voi olla myös lohdullinen: toivottomuuden tunne katoaa, kun omat kokemukset ovat saaneet suhteellisuutta siitä, mitä esityksessä näki.

Näytelmät voivat myös siirtää meidät ajassa ja paikassa sellaisiin tilanteisiin, joihin meillä ei muuten olisi pääsyä. Lavastus, puvustus, ääni- ja valosuunnittelu yhdistettynä näyttämötaiteeseen ja tekstiin luovat katsojan eteen maailman, johon on helppo uskoa. Ihmiskunnan historian eri vaiheet nousevat teatterin lavalle ympäri maailmaa joka ilta. Tämä kollektiivisuus luo teatteria katsovalle ihmiselle uuden tunteen; olemme osa inhimillistä maailmaa, jossa on aina elänyt ihmisiä, joilla on ollut samat surut, huolet, toiveet ja tunteet kuin meillä tämän päivän ihmisilläkin.