Teatterinäyttämö

Tuntuuko siltä, että arki on raskasta ja puuduttavaa? Välillä arjen pyöritys vie mennessään ja vapaa-ajalle ei tunnu löytyvän aikaa. Jokaiseen iskee välillä halu päästä eroon kaikesta arkipäiväisestä, edes hetkeksi. Silloin alkaa helposti selailla vaikka matkaoppaita ja unelmoida auringon lämmöstä tai lyhyestä kaupunkilomasta. Piristäisikö vaikka pieni kaupunkimatka Lontooseen tai Kööpenhaminaan? Vai riittäisikö hyvä elokuva televisiosta tempaisemaan mielen muualle?

Juhlat saavat aina toki mielen muualle ja muutama drinkki auttaa rentoutumaan pitkän työrupeaman jälkeen, mutta yleensä niiden jälkeen olo on entistäkin väsyneempi. Tällaisina hetkinä ihmisen mieli saattaa kaivata jotain syvempää kokemusta ja joskus sellaisen voi saada taiteen parista. Jotkut menevät viikonloppuisin taidenäyttelyihin, jotkut ovat oopperan ja baletin ystäviä. Mutta entä teatteri? Onko teatterilla tarjottavana jotain sellaista, joka sopii tavalliselle ihmiselle?

Teatteri on hyvä vaihtoehto perinteiselle elokuvaillalle kotona, sillä teatteriin meneminen on itsessään jo pieni ohjelmanumero, mutta se ei vaadi lentolippuja tai sen kummempaa suunnittelua etukäteen. Teatterissa käyminen ei kuulu olennaisena osana monen elämään, joten siellä käyminen on yleensä harvinaisempaa ja juhlallisemman tuntuista, kuin esimerkiksi elokuvissa käynti. Teatteriin pukeudutaan yleensä siististi, joka tuo heti arvokkaamman tunnelman itselleen ja samalla pukeutumisella kunnioitetaan myös teatterin tekijöitä. Kun näytelmä on hyvä, siihen uppoutuu täysin ja teatteriesitys saa katsojan nauramaan, itkemään, pelkäämään ja herkistymään. Vaikka teatteri mielletäänkin usein kultturellien ja akateemisten ihmisten ajanvietteeksi, se sopii hyvin ihan jokaiselle. Myös lapsille tehdään omia näytelmiä, jotta he pääsevät nauttimaan teatterista jo pienestä pitäen.

Teatteri Antiikin Kreikassa

Teatterin juuret ovat pitkällä historiassa ja länsimaalaisen teatterin historia ulottuu antiikin Kreikkaan, jossa näyttelijät käyttivät paljon naamioita ilmaistakseen myös esimerkiksi roolin sukupuolen. Näytelmät sisälsivät elementtejä uskonnollisista rituaaleista ja poliittisesta vaikuttamisesta. Nykyäänkin teatterissa käytetään sanastoa antiikin Kreikan ajoilta ja myös näytelmäaiheita, teatterikritiikin periaatteita ja klassisia henkilöhahmoja on lainattu näiltä antiikin ajoilta. Esimerkiksi sana teatteri (theatron) tulee esityspaikan yhteydessä olleesta katsomosta. Antiikin Kreikassa näyttelijöinä toimivat ainoastaan miehet, ja naiset saattoivat päästä mukaan huilunsoittajiksi. Näytelmät luokiteltiin kolmeen eri näytelmälajiin: Tragedia, Komedia ja Satyyrinäytelmät. Näitä kolmea näytelmälajia nähtiin suurilla Dionysia-juhlilla, jotka pidettiin neljä kertaa vuodessa ja joissa pidettiin näytelmäkilpailuja.

Tragedian, eli murhenäytelmän alkuperä on viinin ja hedelmällisyyden jumalan, Dionysoksen, kunniaksi pidetyissä rituaaleissa ja niihin liittyneissä hymneissä. Kreikkalaiset tragediat kertovat toivottomaan tilanteeseen joutuneelle päähenkilölle tapahtuvista asioista. Päähenkilö on yleensä uhmannut jumalia ja häntä rangaistaan siitä. Syynä tilanteeseen voi myös olla kohtalo ja tragedia syntyy siitä, että päähenkilö on yleensä syytön häntä kohdanneisiin vastoinkäymisiin.

Komedian tarkoitus oli esittää naurettavaa, viallista ja rumaa, mutta se ei aiheuttanut katsojissa tuskaa, niin kuin tragedia. Komedioiden tarkoitus oli hauskuuttaa katsojia ja niissä pilkattiin poliitikkoja tai muita tunnettuja henkilöitä.

Satyyrinäytelmälle tunnusomaista oli satyyreistä (miespuolisista luonnonhengistä) koostuva kuoro, ilakoiva, joskus rietaskin sisältö ja onnellinen loppu. Näistä ominaisuuksista huolimatta satyyrinäytelmä oli tyyliltään lähempänä tragediaa kuin komediaa. Satyyrinäytelmät esitettiin Dionysia-juhlilla tragedia näytelmien jälkeen ja ne yleensä liittyivät tragedia trilogioihin. Näytelmien aiheet otettiin mytologiasta.

1500-luvulla näytelmät olivat yleinen kansanhuvitus ja Englannissa syntyi uskonpuhdistuksen aikoihin myös paljon teatterirakennuksia. Perinteiset Shakespearen näytelmät olivat miesten esittämiä. Pelkästään se, miten miehet pukeutuivat naisiksi, saattoi olla piristävä kokemus katsojille. Sittemmin teatterin kenttä tuli yhä monipuolisemmaksi. Kirjallisuus ja teatteri lähestyivät toisiaan. Sivistyneet ihmiset alkoivat etsiä näytelmäkappaleista tulkintaa omille tunteilleen. Uudet aatteet ja ajatusmaailmat levisivät teatterin keinoin. Henrik Ibsenin Nukkekoti esimerkiksi näytti maailmalle, miten nainen voi joutua jättämään miehensä ja miltä avioero tuntui naisen näkökulmasta. Omana aikanaan näytelmät olivat usein puhuttuja tapauksia, jopa skandaaleja. Yleisö kävi katsomassa niitä, koska ihmiset halusivat olla mukana kollektiivisesti kokemassa uusia asioita.

Suomen teatterin historia

Suomeen rakennettiin ensimmäinen varsinainen teatteri vuonna 1817. Ensimmäiset teatterit rakennettiin sekä Turkuun että Helsinkiin, mutta Helsingin teatteritalo tuhoutui tulipalossa. Teatteriin pääsi kuitenkin myös maaseudulla, kun teatteriseurueet kiersivät Suomessa syrjäisimmilläkin maaseuduilla. Suurin osa teatteriryhmistä oli ruotsalaisia, mutta myös ensimmäinen suomenkielinen komedia esitettiin jo 1800-luvulla.

Itse suomenkielisen teatterin syntymäpäivänä pidetään 10.5.1869, sillä silloin esitettiin suomenkielisen kulttuurin edistämistä varten perustetussa Suomalaisessa Seurassa ensimmäistä kertaan Aleksis Kiven näytelmä ”Lea”. Tämä näytelmä sai osakseen suurta suosiota ja osoitti ihmisille, että myös suomalaisen teatterin tekeminen oli mahdollista ja kannattavaa. Tämän jälkeen suomenkielinen ja ruotsinkielinen teatteri irtaantuivat toisistaan. Suomenkielinen teatteri asettautui 1900-luvun alussa Suomen Kansallisteatteriin Helsinkiin, mutta he kiersivät myös paljon muualla, erityisesti Suomen maaseuduilla.

Nykyään Suomesta löytyy yli 100 ammattiteatteria, joista tunnetuimmat ja suurimmat ovat Suomen KansallisteatteriTampereen Työväen Teatteri sekä HelsinginTurun ja Kuopion kaupunginteatteri. Näiden lisäksi Suomesta löytyy myös lukuisia harrastelijateattereita sekä kesäisin toimivia kesäteattereita, jotka viihdyttävät katsojia ulkoilmassa. Toukokuusta elokuuhun toimivat kesäteatterit ovat monelle jopa tutumpia, kuin talvisin toimivat teatterit.

Teatterin eri muotoja

Teatterista tulee heti ensimmäisenä mieleen perinteinen puheteatteri, mutta sen lisäksi teatterilla on monia muitakin muotoja. Teatterin eri muotoja ovat esimerkiksi musikaalit, tanssiteatterit, oopperat ja operetit, sekä lapsille suunnatut nukketeatterit. Lapsille on tehty erikseen myös omia perinteisiä teatterinäytelmiä, oopperia ja baletteja, jotta koko perhe pääsee nauttimaan kulttuurista yhdessä.

Musikaaliteatterissa näytelmään on lisätty myös laulua ja tanssia. Nykyään musikaaleissa käytetään normaalisti aikansa popmusiikkia ja ne ovat juonellisesti kevyitä, verrattuna esimerkiksi oopperaan. Tunnettuja musikaaleja ovat mm. Viulun soittaja katolla, Cats, Sound of Music ja My Fair Lady.

Tanssiteatteri on taas nimensä mukaisesti tanssia, teatteria ja musiikkia yhdistävä taiteenmuoto. Teos voi olla myös yhden tanssijan esittämä soolo. Tanssiteatterissa nähdään yleensä nykytanssia, mutta myös monissa baleteissa on teatterimaisia piirteitä. Näytelmä ei kuitenkaan pidä sisällään ainoastaan tanssia, vaan siihen voi kuulua myös puhetta ja laulua. Euroopassa tanssiteatteri sai alkunsa 1900-luvun alun Saksassa.

Ooppera on myös yksi teatterin muoto. Oopperan synty juontaa juurensa renessanssi ajoilta, mutta Suomessa kiinnostus oopperaan heräsi vasta 1800-luvulla. Nykyään Helsingissä toimiva Kansallisooppera esittää niin suomalaisia, kuin kansainvälisiäkin oopperoita ja baletteja. Myös lapsille löytyy ohjelmistoa.

Nukketeatteri on erityisesti lapsille mieleinen teatteriesitys, jossa esitys tapahtuu nukkejen avulla. Suomessa nukketeattereita löytyy lähes jokaiselta paikkakunnalta.

Teatteria kaikille

Vuosisatojen halki teatteri on säilyttänyt merkityksensä ihmisten elämässä. Klassikkonäytelmät ovat eräs keino pysyä yhteydessä ihmiskunnan sivistysperintöön. Kun näkee esimerkiksi Seitsemän veljestä teatterissa, Aleksis Kiven teksti nousee puhuttuna hetkeksi eloon. Suomalaiselle katsojalle kokemus on virkistävä ja ilahduttava.

Teatteri voi vastata moneen tarpeeseen. Komediaesityksistä saa uutta virtaa arkeen, surulliset näytelmät auttavat puhdistamaan omia tunteita. Teatteria on tarjolla niin perinteisinä näytelminä kuin vaikkapa improvisaatioiltoina ja revyyesityksinä. Lapsille löytyy myös omia teatteriesityksiä.

Näillä sivuilla esitellään nykyteatterin koko kirjo ja pohditaan, mitä kaikkea nykyihminen voi teatterilta saada, mistä löytyy lähin teatteri, kenen kanssa kannattaa lähteä viettämään teatteri-iltaa ja miksi teatteriin oikein kannattaa lähteä. Suomi on tunnettu todellisena teatterimaana, joten vaihtoehtoja esitellyistä teatterin lajityypeistä löytyy ympäri Suomen.

Ota sinäkin ilo irti teatterista!